Torisevan rotkojärvet




Torisevan Kahvimaja

Torisevan alueen historiaa


Toriseva

Torisevalla on kolme rotkojärveä: Alainen, Keskinen ja Yläinen Toriseva. Järvet sijaitsevat suorassa, luoteeseen kulkevassa n. 3 km pitkässä syvänteessä. Järvistä suurin on Alainen, joka on n. 50-70 m leveä ja 1120 m pitkä. Keskinen Toriseva, joka on suunnilleen yhtä leveä kuin Alainenkin, on n. 860 m pitkä. Jonkin verran muita järviä kapeammalla Yläisellä Torisevalla on pituutta 600 m.


Alainen Toriseva. Kuva Juha Kallio 2003.

Torisevajärvet ovat kuuluisia jylhistä kallioistaan, syvyydestään ja äkkijyrkistä rannoistaan. Alainen Toriseva on järvistä matalin. Kesällä 2005 tehdyissä luotauksissa syvin kohta - 19 m - löytyi järven pohjoispäästä levähdysalueen puoleisen rannan tuntumasta. Kahvimajan kohdalla ranta putoaa pienen kalliokielekkeen jälkeen melkein 18 m, ja korkeiden kallioiden juuressa on vettä 16 - 17 m. Pohjoispäätä lukuun ottamatta on järven itäranta (kallioiden puoli) kuitenkin syvempi ja pohjan muodolta vaihtelevampi kuin länsiranta: kallioseinämä jatkuu kohtisuorana 6-10 metriä vedenpinnan alapuolelle. Kantatie 66:n puolella ranta putoaa ensin äkkijyrkästi 3-7 metriä, mutta syvenee tämän jälkeen tasaisemmin kohti järven keskustaa. Järven eteläpäässä Inkerinkallion edustalla on vettä n. 12 m. Pituussuunnassa keskellä järveä on "matalikko", jossa on syvyyttä vain n. 8 m.

Inkerinkalliota Alaisen Torisevan eteläpäässä.
Kuva Juha Kallio 2003.

Yläinen Toriseva on tiettävästi syvimmillään järven keskivaiheilla: kalliot jatkuvat pystysuorassa veden alla n. 19 m, ja kymmenisen metrin päässä seinämästä on syvyyttä jo 22 m. Myös täällä järven pohjoispää on keskimäärin syvempi kuin muu järvi. Tien varrella olevan pysähtymispaikan ja "Rakkauden alttarin" kohdalla rannan syvyys on n. 18 m.


Keskinen Toriseva jouluaattoaamuna 2003. Kuva Juha Kallio.

Keskisen Torisevan pohja laskee eteläpään n. 6 metrin äkkijyrkistä rannoista portaittain pystysuorina seinäminä korkeimpien kallioiden edustalle, jossa on laaja, lähes tien puoleiselle rannalle ulottuva, 31 m syvä tasanne. Tämän jälkeen pohja nousee jonkin verran sukeltaen kuitenkin pian jyrkästi syvimpään kohtaansa, 37,2 metriin.  Järven pohjoispäässä on vettä keskimäärin 26 m. Kallioseinämä putoaa kauttaaltaan veden alla n. 19 m paitsi korkeimpien kallioiden kohdalla, jossa seinämän syvyys on peräti 29 m. Tienpuoleinen ranta on jälleen matalampi, "vain" 8-9 m syvä. Kun pienessä Keskisessä Torisevassa on vettä lähes 40 m, lienee se kokoonsa suhteutettuna Suomen syvin järvi.

Keskinen Toriseva on n. 143 metrin korkeudella merenpinnasta ja n. 40 m ylempänä kuin Näsijärven vesistöön kuuluvan Tarjanneveden pinta. Alainen Toriseva on n. 15 m matalammalla kuin Keskinen; korkeuseroa Keskisen ja Yläisen Torisevan välillä on muutama metri. Lähdepohjainen Keskinen Toriseva laskee Alaiseen Torisevaan; Yläiseen Torisevaan voi olla maanalainen laskujoki. Yläisestä Torisevasta lähtee vaatimaton laskujoki luoteeseen, kun sen sijaan Alainen Toriseva laskee etelään Majajärveen ja tätä kautta Jäähdyslahteen ja Tarjanneveteen.

Torisevajärvet kuuluvat luoteis-kaakko-suuntaiseen, yli 20 kilometrin pituiseen kallioperän murroslinjaan, joka alkaa Suomen syvimpiin järviin kuuluvan Toisveden lounaisrannasta, jatkuu Torisevan rotkojen ohi matalampana Jäähdyspohjan painanteena Valkeajärveen (syvimmillään n. 30 m) ja päättyy lopulta Visuveden ohi Tarjanneveden selkävesiin. Aikaisemmin tämän kaltaisten murroslaaksojen oletettiin syntyneen viimeistä jäätiköitymisvaihetta edeltäneellä ajalla jopa satoja tuhansia vuosia sitten. Torisevajärvet olisivat saaneet nykyisen muotonsa siten, että viimeisen jääkauden aikana alueen yli liikkuneet jäämassat veivät mukanaan murtolinjoja pitkin irronneet louhikot jättäen jälkeensä kapeat järvisyvänteet. Nykykäsityksen mukaan Torisevan murroslinja olisi kuitenkin syntynyt vasta mannerjään väistyessä Suomen yltä eli aikaisintaan n. 10 000 vuotta sitten tapahtuneessa maanjäristyksessä.


Kelohonka Keskisellä Torisevalla kallion kupeessa.
Kuva Juha Kallio 2002.

Torisevajärvien luonto on hämmästyttävän vaihtelevaa. Järvirivin koillis-/itäranta on karua vuorimaata, jonka puusto on pääosin hitaasti ja vaivalloisesti kasvanutta mäntyä. Myös rauduskoivut, katajat ja satunnaisesti joku pihlajakin selviävät hengissä usein mahdottomiltakin näyttävillä kasvupaikoilla kallionkoloissa ja -kielekkeissä. Tyypillisiä vaatimattomiin kasvuolosuhteisiin tyytyviä kasveja ovat kanerva, mustikka ja puolukka sekä erilaiset sammaleet ja jäkälät.


Luonnon ihmeitä (Alainen Toriseva). Kuva Juha Kallio 2002.

Kantatie 66:n puoleinen ranta on puolestaan irtonaisten maalajien peitossa ja varsinkin Alaisen Torisevan kohdalla huomattavasti kalliorantaa matalampi. Alaisen Torisevan maisemaa, jossa korkeat kalliot yhdistyvät toisen rannan loivaan peltoviljelysrinteeseen pidetäänkin ainutlaatuisena maailmassa.


Lehtometsää Alaisen Torisevan luoteispäässä (Kahvimajan ranta).
Kuva Juha Kallio 2003.

Alaisen Torisevan luoteispäässä olevassa kosteassa ja suojaisassa purolaaksossa on näinkin pohjoisella leveysasteella hyvin harvinainen sekalehtometsä. Laaksosta löytyy saniaislehtoa (FT), suurruoholehtoa (OFiT), käenkaali-oravanmarjatyypinlehtoa (OMaT) sekä sivurinteiltä nuokkuhelmikkä-kevätlinnunhernetyypin lehtoa (MeLaT). Näistä saniais-, suurruoho- ja nuokkuhelmikkä-kevätlinnunhernetyypin lehtoja ei ole Virroilla muualla. Alueen rikkaaseen kasvillisuuteen kuuluu useita vaateliaita ja harvinaisia lehtokasveja, mm. mustakonnanmarja, lehtohorsma, lehtokorte, kevätlinnunherne, lehto-orvokki, kotkansiipi, korpisorsimo ja sinivuokko. Luontokartoittaja Esko Vuorinen, joka on määrittänyt em. lehtotyypit, on löytänyt purolaaksosta yli 80 eri kasvilajia:

Lisätietoa: Torisevan lehtolaakson kasvit.

Jotta Torisevajärvien ja erityisesti herkän purolaakson kasvillisuus ei häiriintyisi, on tärkeää, että alueella liikutaan luontoa kunnioittaen. Kasveja ei saa poimia tai muuten tuhota!

Alaisessa Torisevassa on tavallista järvikalaa eli ahventa, särkeä ja haukea. Keskisessä Torisevassa kasvaa vain ahvenia, jotka syvään ja tummaan veteen sopeutuneena ovat väritykseltään lähes mustia.


Alainen Toriseva Kahvimajan terassilta nähtynä. Kuva Juha Kallio 2003.

Alaisen Torisevan pohjoispäässä kantatie 66:n varrella on suuri levähdysalue, josta löytyy ruokailukatos, puusee sekä opaskarttoja Virtain kaupungin, Jäähdyspohjan ja Torisevan alueen matkailukohteista. Levähdysalueelta johtaa polku alas Torisevan rantaan sekä ylös kallioiden päällä olevalle näköalapaikalle ja kesäkahvilaan Torisevan kahvimajalle. Näköalapaikalle ja kahvilaan pääsee myös autolla.

Torisevan luontopolku (6,5 km) alkaa Kahvimajalta seuraten Alaisen Torisevan kalliorannan päällä olevaa polkua järven eteläpäähän, jatkuu Kolistontietä Vankkurimännikön ohi Kangasjärven laskujoelle, ja sivuaa Lakarin leirintäaluetta, josta polku palaa lopuksi metsän halki Torisevalle. Polun varrella on 13 merkittyä rastia, joista saa tietoa alueen luonnosta ja historiasta. Alaisen Torisevan eteläpäässä Inkerinkallion alapuolella ja Lakarin lähellä Kangasjärven rannalla on nuotiopaikat omien eväiden syöntiä varten. Luontopolulla voi olla märkää ja liukasta varsinkin keväällä ja syksyllä, mutta kuivaan aikaan lenkistä selviää hyvillä kävelykengillä tai lenkkareilla. Torisevan kallioilla kulkeva polku on paikoitellen jyrkkä ja vaikeakulkuinen, joten sitä ei suositella pienille lapsille eikä huonojalkaisille. Lähellä kallioreunaa on muutenkin syytä olla erityisen varovainen!

Alaisen Torisevan kallioranta ja järven eteläpää ovat luonnonsuojelualuetta, jolla mm. tulenteko ja kasvien poimiminen  - marjoja ja sieniä lukuun ottamatta - ovat kiellettyjä. Rauhoituspäätöksen perusteella alueelle ei ole myöskään saatu rakentaa kaiteita ja portaita. Torisevan luontopolku on Virtain kaupungin ylläpitämä.

Luontopolun opaskarttoja saa Torisevan kahvimajalta, . Luontopolusta on mahdollista tehdä myös lyhyempiä lenkkejä: suositeltavia ovat varsinkin maisemiltaan jylhin osuus Alaisen Torisevan kalliorinteellä (etäisyys Kahvimaja - Kolistontie n. 1,3 km) sekä idyllisen kaunis ja Torisevaa helppokulkuisempi osuus Kangasjärven ja sen laskujoen rantamilla Hauhuun/Lakarintien risteyksestä Lakarin leirintäalueelle (n. 2,4 km). Luontopolkuun on helposti yhdistettävissä tutustuminen esim. kylätalo Jukolaan ja I. K. Inha valokuvanäyttelyyn (n. 400 m), Virtain pensionaatin taidenäyttelyihin (n. 200 m polulta) tai vaikkapa Nuutti-Galleriaan (n. 6 km).

Torisevan alueella kulkee myös Pirkan taival, jonka  merkittyä polkua pitkin pääsee retkeilemään Keskisen Torisevan maastoissa (lenkki takaisin maantietä pitkin levähdysalueelle/Kahvimajalle n. 2 km) tai jatkamaan retkeä vaikka Perinnekylään saakka (14 km). Keskisen Torisevan rantapolulle, joka on kauneudessaan ehdottomasti tutustumisen arvoinen, pääsee Kahvimajan ohella myös kantatie 66: poikkeavalta vanhalta maantieltä. Järven luoteispäässä n. 50 m pohjoiseen haarautuvaa polkua pitkin on vanha tervahauta muistona ajoista, jolloin Torisevan kankailla kyti useampikin hauta ja rotkojärvien ikihongista poltettiin massoittain tervaa. Tervahaudan alue on rauhoitettu.  

Yläiseen Torisevaan pääsee tutustumaan lähemmin tien puoleisella rannalla kulkevaa polkua pitkin. Järven pohjoispäässä pysäköintipaikan tuntumassa on "Rakkauden alttari", jossa nuoret parit ovat tavanneet käydä ihailemassa maisemaa.

Jaana Kallio 2006

(C)2006 Juha Kallio